Jännän edessä

Ensimmäinen päivä uudessa koulussa ja uudessa ryhmässä. Moni muistaa tuollaisen hetken vieläpä tältä syksyltä tuntuen, kuin se olisi ollut ihan eilen. Perhosia mahanpohjassa, suuta kuivaa, sydän tykyttää… Ajatukset ovat sen suuntaisia kuin ”apua, minä mokaan” tai ”minulle varmasti nauretaan”. Kuulostaako tutulta? Pisteenä iin päällä ehkä tunne, että olen ainoa joka on tällainen.

Kuitenkin, melkein jokainen nuori jännittää joskus sosiaalisissa tilanteissa. Jännittäminen on siis normaalia ja parhaimmillaan auttaa virittymään sopivasti uusiin tilanteisiin.

On myös osoitettu, että vain hyvin pieni osa jännittämisestä näkyy ulospäin; vaikka meillä itsellämme siis olisi kuinka tukala olo tahansa, ympärillä olijat eivät todennäköisesti huomaa mitään. 

Ihmisillä on henkilöstä riippuen taipumus jännittää hyvin erilaisia asioita: luokan edessä esiintymistä, väkijoukon keskellä olemista, ääneen vieraalla kielellä puhumista, tai vaikkapa puhelimella soittamista. Myös oireet ovat erilaisia: joku kokee punastuvansa herkästi, toinen oireilee vatsallaan. Tärkeää on, ettei ala vältellä jännittäviä tilanteita, koska sillä on taipumus vain lisätä jännitystä.forest-411491_1920

Miksi me oikeastaan salailemme jännittämistä? On totta, että kaikki jännitys ei ole ns. hyvää jännitystä, joka parantaa suoriutumista. Joskus jännittäminen voi olla myös ns. huonoa jännittämistä, joka estää meitä toimimasta tai vaikeuttaa suoriutumistamme. Siitä huolimatta, ”jaettu jännitys on puolitettu jännitys” vai miten se meni! Jo se, että puhuu jännittämisestä jollekin todennäköisesti helpottaa oloa. Hyvä tapa tulla toimeen jännittämisen kanssa on myös hyväksyä se osaksi itseä; mitä oikeastaan haittaa, vaikka jännittämiseni näkyisi?

Jos koet jännittämisen elämässäsi asiaksi, jota haluaisit oppia säätelemään ja joka kenties estää sinua tekemästä asioita, muista meidät Tukea toiseen -tiimi alias 2.asteen opiskeluhuolto. Yhteystiedot löydät ihan läheltä! Myös ystäville ja perheenjäsenille puhuminen usein helpottaa ja samalla huomaa, ettei todellakaan ole ainoa joka jännittää.

Syksyisin terveisin,

psykologi Eveliina

 

 

You may also like...